
Hidas nautiskelu kahviloissa on kieltämättä joskus haastavaa lasten kanssa matkustaessa, mutta Pierren kahvila on tottakai käytävä Tallinnan matkalla. Suklaakakut ovat vailla vertaansa, ja chilikaakao ainakin meidän aikuisten mieleen.
Ehkä parasta mitä tiedän tässä kaupungissa on kävely vanhankaupungin hiljaisilla kujilla juuri ennen pimeän tuloa. Katselen ylöspäin valaistuihin ikkunoihin, ja mielessäni valitsen itselleni ullakkoasuntoa siitä kaikkein kauneimmasta talosta.

On every trip to Tallinn we must go visit Pierre’s cafe, and have a slice or two of those magnificent chocolate cakes. Their hot chocolate with chili is also worth mentioning. Admittedly, slow enjoyment with children in tow can be challenging at times, but as long as they can have their cake too they are very happy.
Perhaps the best thing I know in this town is a walk in old town just before dark. I like looking up at lit-up windows, and dreaming of an attic apartment in one of those pretty buildings.
10 comments
Trackback e pingback
No trackback or pingback available for this article











Tallinnan vanha kaupunki on kyllä aivan IHANA! Siellä kiertelyyn voi käyttää kokonaisia päiviä ja pysähdykset romanttisiin pikku kahviloihin on ihan parhautta <3
Niin.. ja mieluusti kurkkisin enemmän vanhan kaupungin ulkopuolellekin, mutta siihen tarvitsen enemmän kuin parin päivän loman..
Sinun kuvissasi Tallinna on ihan kuin satukaupunki. Ja minäkin rakatan mitä tahansa kaupunkia auringon noustessa tai auringon laskiessa. Siinä on ihan oma tunnelmansa, hämärän hetkellä.
Kiitos, Tallinna kyllä luo sen satutunnelman ihan itsessään.. Auringonlaskuja katselen usein, niitä nousuja taas vähemmän kun en ole aamuvirkkuja. Joskus kai pitäisi vieraassa kaupungissa laittaa kello soittamaan jotta sen nousunkin näkisi. Sitä saisin kyllä sitten katsella ihan yksin, miestä en ikinä saisi nousemaan niin aikaisin
Taidan keittää kahvit ja katsoa vanhoja omia Tallinnan kuvia talvikaupunkikuvistasi innostuneena.
Ihanaa Tallinnassa on myös teekaupat ja parasta teetä ystäväni keittämä tee hänen kotonaan ja kirjojen lukeminen hänen poikansa kanssa vaikkei ihan samaa kieltä puhutakaan. Haaveilen syreenin kukista ja mustarastaistaan heidän uuden kotinsa pihalla.
Mukavaa päivää!
Ihanan tunnelmallisen tuokion loit kirjoituksellasi. Se on aina parasta jos on tuttava jonka kautta kaupunkia katsella.
Olen käynyt Tallinassa vain kahdesti – vuonna -96 ja pari vuotta sitten. Ero oli huima.
On se teillä siinä näppärästi niin lähellä!
Minäkin taisin käydä ensimmäistä kertaa joskus 90-luvun alkupuolella. Paljon kaupunki on kyllä tosiaan muuttunut..
Lähellähän Tallinna on, mutta kyllä meiltä helposti puoli päivää vierähtää sinne mennessä, automatka ja laivamatka yhdessä vievät sen verran aikaa.
Tuo kahvila on kyllä ihana! Kauniita kuvia. Samaistuin iltakävelyysi, on kiva haaveilla ullakkohuoneista ja miettiä miltä kodeissa näyttää.
Niin, kun pääsisikin kurkkimaan asuntoihin sisälle.. toki netissäkin voi asuntoja surffata ja haaveilla mutta ei se ihan samaa ole.