Brooklynin katunäkymät ovat niin mielenkiintoiset. Silmänruokaa on joka puolella. En kuitenkaan halunnut kuvata kaikkea, halusin katsoa ihan silmillä, ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan.
Tukka putkella mentiin koko ajan. Toki pysähdyttiin aina kun jotain mielenkiintoista näkyi, ja iltaisin istuttiin aina syömään jossain jotain hyvää ruokaa. Oli intialaista, italialaista, hampurilaista ja pastramileipää. Uudenvuodenaattona haettiin delistä tapaksia ja katseltiin raketit brownstonen parvekkeelta.
The Brooklyn street scene is so interesting. There is eye candy everywhere. Still, I did not want to photograph it all. Sometimes you need to look with your own eyes, if you know what I mean.
We were busy going all over the place, almost the entire time. Next time maybe I would like to take it a little easier, and spend more time just lingering.
There was lots of good food too, every evening. Our neighborhood was brimming with great restaurants. On New Year’s eve we stayed in though, had a lovely meal together and watched fireworks from the balcony of the brownstone.
11 comments
Trackback e pingback
No trackback or pingback available for this article
Leave a Reply
SAY HI, I LIKE IT
info@villainkeri.com
MY ETSY SHOP
MY PINTEREST
Kuviasi katsellessa sorruin kuvittelemaan, että millaistakohan olisi asua tuolla, vaikka ihan pidempään. Että turtuisikohan tuohon erilaisuuksien sekamelskaan ja toisaalta ihan omanlaisuuteensa vai osaisiko ammentaa inspiraatiota vuotta pidempään? Entä lapset, mitä luulet Merja, millainen elinympäristö tuolla kasvailla lapsilla on tai miten teidän lapset tuon kokivat?
Kaikkeen kai sitä tottuu… tarjonta on kyllä mieletöntä.. Mutta sinähän tiedät siitä, suurkaupungissa asuneena. Minua (ja miestä) ehkä eniten viehätti se ravintoloiden valikoima, herkkusuita kun ollaan..
Ajattelen kyllä että tuollainen ympäristö on ehkä helpointa ilman lapsia. Suurkaupunki on aina suurkaupunki. Tosin Brooklynin osa jossa olimme oli hyvin rauhallista. Meidän lapset on reissanneet sen verran että ovat tottuneet näkemään monenlaista. Eniten he ehkä innostuivat musikaalista jonka saivat nähdä. Ja sellaisista amerikkalaisista ruokahommeleista joita heillä oli ollut ikävä Kalifornian ajoilta.
siis tuolla kasvavilla piti kirjoittaman
Taisin olla samoihin aikoihin samahkoilla kulmilla
Mutta siis seuraavan kerran, kun menen New Yorkiin, haluan asustaa Manhattanin sijaan Brooklynissa. Se vaikutti jotenkin kotoisammalta.
Juu kyllä Brooklyn on ehdottomasti kotoisampi. Tosin en nyt kieltäytyisi jostain loft-asunnosta Manhattanillakaan jos se olisi sopivilla kulmilla. Pilvenpiirtäjistä en niin välitä.. vaikka se joka oli Rosemaryn painajainen -elokuvassa onkin aika hieno.
Mitenkäs sanottas paikallisella murteella: parempi kuvina kuin elää täällä.
Anni
Jos joskus vielä pääsen NewYorkiin, menen todellakin Brooklyniin, sen päätin jo kauan sitten.
Ymmärrän hyvin tuon, että koko ajan ei haluta nostaa kameraa katsomisen välikappaleeksi. Minullakin monesti sellainen tunne, vaikka valokuvaamisesta on tullut rakas väline ja jossain mielessä katsomisen tapakin. Kiitos näistä silmänherkuista! Mulla on paljon kiinnostusta ja tykkäilyä Pohjois-Amerikkaa kohtaan (tai siis no, valikoituja elämän osa-alueita kohtaan siellä, eh). Tällä hetkellä luvussa Neil Youngin Muistelmat, ja ah että nautin pienistä mielikuvitusmatkoista Yhdysvaltain ja Kanadan moninaisille mestoille. Puhumattakaan näistä sinun kuvistasi.
Viime aikoina, jostain itselleni ymmärtämättämästä syystä, en ole ollut oikein hyvä kameran kanssa. Toivottavasti tämä on joku ohimenevä välivaihe. Varmaan silläkin on vaikutusta, että olen koittanut kuvata vain manuaaliasetuksilla, ja koska olen siinä vielä niin alussa, menee paljon energiaa tekniikan ja valon ajatteluun. Mutta jospahan tässä taas pääsisi uuteen nousuun, uusilla opeilla. Omaan blogiin tekee mieli välillä postata edes jotain, vaikka kuvamatsku ei niin laadukasta kamaa olisikaan. Oh, tulipahan sepostus!
Kiitos, ihana pitkä kommentti!
Mulla olisi sulle vinkata niin paljon hyviä, mielenkiintoisia retkiä ameriikoissa. Näistä voitais jutella joskus pitkään. Vaikka tietysti tiedän senkin että jokaisen on hyvä löytää itse myös ne seikkailunsa. Mulle henkilökohtaisesti on New Mexicon osavaltio ollut se kiinnostavin, vaikka monesta muustakin olen löytänyt niin paljon mahtavia retkikohteita..
Sun blogistasi: olen itse asiassa sitä mieltä että parissa viimeisessä postauksessa sulla on ollut uusi, tuore ote. Tykkään.
Tuttu tunne, ei kaikkea voi kameran läpi katsoa. Jotkut muistot ja näkymät ovat hyviä ihan vain oman mielen sopukoissa. Ehkä ne vähemmät kuvat ovat sitten harkitumpiakin, ei niin kiireellä otettuja.
Ruoka on melkein tärkeimpiä asioita reissuilla. Paikallinen kulttuuri näkyy aina eniten siinä, mitä syödään. Se on mukavaa.
Periaatteessa otin kyllä reilusti kuvia… mutta en kuitenkaan sitten viitsinyt koko ajan kamera kaulassa heilua. Se on joskus vähän noloakin.. ja väärin niitä kanssamatkustajia kohtaan